MIKSI MAALAAN?

Jo varsin nuorena olin innostunut ilmaisemaan ajatuksiani kuvien kautta. Viihdyin värien salaperäisessä maailmassa, koska se antoi uutta ulottuvuutta arjen tapahtumiin. Sain kokea myös mieltä virkistävää onnistumisen iloa kuvan tekemisen kautta. Omintakeinen kuvan rakenteleminen oli vapauttavaa tekemistä. Valkoinen kangas on kuin tyhjyys, joka pitää saada tuoreesti elämään pala palalta ja sävy sävyltä. Kuvassa liikkuu aina tekijän ajatuksia sekä orastavia tunnelmia. Voin vapaasti lisätä kuviini omia oivalluksiani nähdyistä asioista, samoin voin jättää pois turhilta tuntuvat seikat. Värisävyt, siveltimen jälki, valo ja muoto ovat viestejä, jotka kertovat ajatusten liikkeistä kuvan sisässä. Valmis maalaus elää pysähtynyttä aikaa, johon olen puhaltanut elämänhenkeäni.

Kautta aikojen on ihmisessä säilynyt kauneuden kaipuu. Maalaus voi olla yksi siru kauneuden kentässä. Iloinen väri sekä päivänpaiste, myös maalauksessa, virkistää, lämmittää sekä muistuttaa siitä, että elämä on niin kaunis ja herkkä asia. Aihepiiriini kuuluvat suomalaiset pellot, metsät, pikkukylät, niittykukat sekä maisemaa elävöittävät pienet eläimet. Pohjolan kevään ja kesän heleä valo on mielestäni parasta aamu-utuisena tai illan hiipiessä hiljaa pehmentävänä lisänä. Koti-Suomen harvaanasuttu väljyys on varsin omaleimasta verrattuna suurkaupunkien ahtauteen. Kuitenkin minua kiinnostaa kuvata myös eurooppalaista vanhaa kaupunkimiljöötä - kaiken sen erilaisuuden vuoksi mitä sieltä löytyy. Välimeren seudun lämmin ilmasto antaa vauhtia hehkuville väriyhdistelmille. Maalauksissani kuvaan myös ihmisiä, jotka oleskelevat usein ulkosalla. Värit ja ilmeet kertovat kukoistavan ja rauhallisen elämän salaisuudesta kaiken arjen keskellä. Hymy on rikkautta ja loistoa. Asetelma hedelmineen sisältää myös kypsn äelämnä vertauskuvaa - elä ja nauti päivistäsi kuin kukkanen, joka muuttuu reheväksi hedelmäksi.

Eija-Liisa Löyttyniemi